Ajatuksia koripallosta

Kesällä kasvaa koripalloilijoita

Maanantai 18.5.2020 klo 9:09 - Marko Pitkäranta

Kesällä kasvaa koripalloilijoita

”Kehittyminen on kiinni omasta halustasi ja innostuksestasi harjoitteluun.”

”Jos haluat tulla hyväksi heittäjäksi, sinun täytyy tehdä se omalla ajallasi. Sinun on harjoiteltava jatkuvasti ja ennen kaikkea TEHOKKAASTI.”

Nuo ovat lainauksia tasan 30 vuotta sitten C-ikäisenä omalta juniorivalmentajaltani saamastani kesäharjoitteluohjeesta. Koripallo on pelinä kehittynyt vuosikymmenten aikana huimasti, mutta samat perusasiat ja harjoittelun perusteet pätevät edelleen.

Kesä on kehittymistä tavoittelevan koripalloilijan kulta-aikaa, varsinkin henkilökohtaisen taidon osalta. Kesällä, kun treenaaminen on helppoa myös pihalla, ja aikaakin yleensä on, pystyt halutessasi kehittämään itseäsi ja ottamaan kiinni tai jättämään jälkeesi pelikavereita ja -vastustajia. Näinä epävarmoina korona-aikoina asia vielä korostuu, kun varmuutta joukkueharjoittelusta ja syksyn peleistäkään ei ole.

Mutta kaikki riippuu ennen kaikkea tuosta tämän kolumnin ensimmäisestä lauseesta. Intohimo ja palo treenaamiseen ja kehittymiseen pitää lähteä itsestäsi. Kun tekeminen on mieluista, sen tekee myös kunnolla. Löysä ja puolivillainen tekeminen ei vie eteenpäin.

Oma ikäpolveni kasvoi aikaan, jolloin koulun jälkeen ja kesälomalla mentiin ulos ja keksittiin tekemistä, ei ollut kännyköitä ja tietokoneetkin vasta tekivät tuloaan. Usein se tekeminen oli jotakin liikunnallista pelaamista – katulätkää, futista, keinupalloa, kymmenen tikkua laudalla jne.

Asuimme omakotialueella, pihakadulla, jossa on 17 taloa. Meistä lapsista toistakymmentä pelasi jossakin vaiheessa korista seurassa, ja se näkyi ja kuului. Meillä oli yhteinen kori ja parhaimmillaan myös kivituhkapohjainen koriskenttä. Pelasimme jopa korttelipelejä naapurikatujen lapsia vastaan. Pallo sai kyytiä päivittäin, välillä talvellakin. Joskus iltayhdentoista jälkeen joku isä tai äiti saattoi tulla huomauttamaan, että nyt tulee niin kova pompotuksen ääni asfaltista, ettei saa nukuttua.

Kaksi Ahmatien kasvattia sekä yksi naapurikadulta säännöllisesti meidän katupeleihin osallistunut poika pelasivat myöhemmin Korihaiden liigajoukkueessa. Naapurikatuja vastaan käydyissä otteluissa tuomarina toiminut ikätoverini vihelsi muutaman vuoden Korisliigaa.

Oma peliurani ei vienyt kolmosdivaria korkeammalle, mutta rakkaus lajiin on säilynyt. Vielä nykyäänkin, jos on tylsää, haluan tuulettaa pääkoppaani tai vain olla hetken rauhassa ajatuksineni, voin ottaa pallon ja mennä kotipihalle heittelemään. Rentouttavaa.

Koris on joukkuepeli, mutta joukkue koostuu yksilöistä ja heidän henkilökohtaisista taidoistaan. Joukkueharjoituksissa sinusta voi tulla ihan ok koripalloilija. Mutta jos haluat olla hyvä tai todella hyvä, pitää töitä tehdä omalla ajalla. Pallo on kaveri, joka ei ikinä kieltäydy, kun pyydät pelaamaan. Kesä on edessä. Voit itse päättää, miten sen hyödynnät.

Marko Pitkäranta

Avainsanat: kesä, koripallo, harjoittelu